Pohjanmaan puskajunkkarien kilpauistelublogi: heinäkuuta 2016

Kone Sport-uistelu Patanan tekojärvi treeni + kisa

Motonet Pohjanmaa-cupin viides osakilpailu uisteltiin Patanan tekojärvellä 23.7.2016 ja käväisimme Allun kanssa kopaisemassa pikaisen treenin kisaa edeltävänä tortaina ihan vaan silkasta mielenkiinnosta, koska halusimme itse nähdä kuinka korkealla monsuunisateiden jälkeen ”järven” vedenpinta olikaan. Patanahan on tunnettu isoista hauistaan, liikkuvista saaristaan ja hakkuuaukioistaan, joidenka päällä toki on nyt parhaimmillaan kymmenisen metriä vettä:-) Ennakkohuhujen mukaan runsaiden sateiden johdosta Patanaa ympäröiviltä laajahkoilta suoalueilta puskenut hapan vesi oli passivoittanut hauen syönnin, mutta kuhaa oli järveltä tullut ennätysmäärät ja kävihän Harjun äireen poika näyttämässä paikallisille uistelijoille iltakisoissa, että kuka se olikaan Pohjanmaan paras kuhanvetäjä. Oikean koron löydyttyä Toni oli saanut poimia kuhia kyytiin kuin mustikoita mättähältä. Olimme sopineet, että osallistuisimme Allun kanssa illalla Paussun Villen ( avaruuskuomumies ) kanssa Lappajärveläisten iltauistelukisoihin samalla kun hakisimme Lappajärvi uistelussa saamamme palkinnot, eli treenipäivän lyhyydestä johtuen emme ehtineet käydä kopaisemassa kuin matalan paikkoja läpi tulevaa kisaa ajatellen. Rantaan päästyämme vesi oli toden totta korkealla ja aikaisempiin vuosiin peilaten pajupuskien juuriin uiskennelleiden haukien jallitaminen ei tulisi olemaan helppoa niin treeneissä kuin kisassakaan. Treenipäivä osoitti sen, että mittakalojen saaminen matalasta tulisi olemaan vaikeampaa kuin koskaan, laskeskelimme kuitenkin että Harjun hurjan iltakisa-kuhapotin takia matalaan ei monikaan lähtisi ja täydellisellä onnistumisella matalastakin olisi mahdollisuus kympin sakkiin sijoittua. Toki mielessä pyöri ajatus kelkkailemaan lähtemisestä ilman treeniä kantojen ja kivien sekaan, mutta venekuntamme muut jäsenet lupasivat yksiselitteisesti jäädä kotiin jos moiseen ratkaisuun päätyisin:-)

Laskutunnelmissa

Yksi neljästä treenikalasta

Tyypillinen saalis Patanasta

Voi rähmä, viimevuotiselle kalapaikalle oli ajautunut liikkuva saari:-)

Leton reunoissa vettä piisaa

Ai että piirinmestaruus lämmittää edelleenkin mieltä:-)


Iltakisoissa Lappajärvellä, kuvassa mm. avaruuskuomu

Kisa-aamuna järvi oli lähes rasvatyyni ja lähes kaikki muut venekunnat olivat lähdössä kisaan kelkkavehkeillä ja järven pintaa katsoessa oli jo varmaa, että podium paikat tulisivat menemään kelkkamiehille. Luotin kuitenkin että Tero erittäin tarkkana ja taitavana säippäkipparina pystyisi ohjaamaan vapojen kärjet millin tarkasti pajupuskien juureen ja Tero lupasi tarvittaessa mennä vaikka veden peittämiin rantalepikoihin, jos muu ei auttaisi. Asetimme tavoitteeksi saada puntarille vietäväksi noin 15000 tuhannen pisteen arvosta kalaa ja tällä pistemäärällä arvelimme pääsevämme kympin sakkiin. Heti ensimmäisestä mittakalasta alkaen kävi erittäin selväksi että jokainen mittakala oli tänään ansaittava kovalla työllä, koska mittakalojen saaminen osoitautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi matalasta. Säännöllisten soittokierrosten mukaan myös syvänvetäjillä oli vaikeaa ja varsinkin hauki oli kaikilla täysin hukassa, kuhia oli ennakko-odotusten mukaan tullut jonkin verran. Saimme kuitenkin kaivettua kalaa pikku hiljaa ja kisan loputtua igloossamme sätkytteli 8 mittahaukea ja 6 mitta-ahventa ja kalojen yhteispistemääräksi muodostui rapiat 13000 pistettä. Sijoituimme kisassa yhdeksänneksi ja olimme toiseksi paras raippavene ja täytyy sanoa, että tällä kelillä sijoitus tyydytti kovasti ja politiikan termejä lainatakseni saavutimme torjuntavoiton:-) Kisan voittoon uisteli joukkuetoveri Harju ja täytyy kyllä hattua nostaa kaverille, ei ole edelleenkään epäselvää kuka on Pohjanmaan paras kuhanvetäjä kun tällä syönnillä pystyy kaivamaan lutakosta reilun kympin kuhaa. Niin ja saatiinhan me kuitenkin Suomenmestarien päänahka kun Sillanpäiden kotikisa meni liialliseksi ajeluksi, sellaista se joskus on kun tietää liian monta potentiaalista kalapaikkaa liian tutulla järvellä. Kisakausi jatkuu Kuortaneen järvellä parin viikon päästä ennen SM-kisoja ja venekuntamme on jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että järveen saisi lastata vesimääränsä verran kiviä täyteen:-) Patanan ja cupin kokonaistulokset löytyvät täältä: www.pohjanmaacup.fi, näihin kuviin ja tunnelmiin...

-Kippari

Ei paljon muuten tuule

Patopenkkaa

Sillanpäät

Tero ja Allu valitsevat kisauistimia

Lehto ja vettä alla 0.7m

Lappajärvi uistelu on Motonet Pohjanmaa cupin yksi mielenkiintoisimmista osakilpailuista kisan pituudesta johtuen. Aikaisemmin uistelu on toki ollut varsinainen maraton-turnee verrattuna nykyiseen kymmenen tunnin loirimiseen, koska silloin vanhoina hyvinä aikoina kun miehet olivat vielä RAUTAA kisa alkoi iltapäivällä ja loppui seuraavana aamuna. Hommahan sitten loppui jossain vaiheessa kun ilmeisesti osa uistelijoista oli yön pikkutunteina rantautunut eri saarille ja aamulla sitten porukoita sai haeskella kissojen ja koirien kanssa kun tuolloinhan ei vesillä promillirajoja tunnettu:-) Kävimme kisaa edeltävänä päivänä kopaisemassa Teron ja Allun kanssa pitkän treenipäivän, pidenpäänkin treenipäivään olimme toki varautuneet, mutta kun allekirjoittanut sai kotipuolesta sen verran kovaäänisen puhelun ”kesken” treenin klo 18, että kimpsut ja kampsut oli pakko kerätä välittömästi ylös:-) Sain sen verran selvää Napalm Death tyylisen huutoörinän seasta että kotiin pitäisi tulla HETI ja että että huomenna olisi kisa voitettava kun kerran vesillä on oltu lähes puoli vuorokautta. Toki olisimme saaneet kerätä romut ylös Lappamerestä jo aamulla klo 10 kun ensimmäisen treenialueen mittakuhan ja parin mittahauen jälkeen emme saaneet veneeseen kuin pari mitallista haukea, vaikka loirimme päivän aikana suhteellisen ison siivun meteoriitin törmäyskraateria. Muidenkin tuttujen treenaajien mukaan varsinkin kuha oli ollut kateissa ja kisataktiikaksemme muodostuikin lähteä yrittämään haukea toisella kelkan puolella ja kuhaa toisella puolella settiä punttivehkeillä alueelle mistä päivän aluksi muutama kala löytyi. Jos jotain hyvää pitäisi päivän treeneistä sanoa niin pääsin nyt mielestäni aika hyvin jo kiinni Doriksen ajo-ominaisuuksiin ja vene alkoi tuntua jo hanskaan hyvältä ja uuden elektroniikan ja veneen liikkeet alkoivat mennä jo selkäytimeen niinkuin Fasterissakn.

Käytiin viikolla testaa Ähtärillä kuhapimpuloita, ei toimi:-)

Mistä tuo Skaala aina ilmestyy kuviin?

Laskutunnelmissa Karvalassa

Yksi harvoista treenikaloista

Kisa-aamuna tuppauduimme kaikki tyynin Hannun hybridi härpäkkääseen ja tämähän johtui vain ja ainoastaan siittä, että poijilla napsui suussa ja olimme sopineet että otamme kisan rennosti ja me perämettien pelimannit emme oikein muuten osaa rennosti ottaa muuten kun pienen ”rentoutusjuoman” turvin:-) Itse huomasin olevani kuljettaja, mutta se ei ollut ongelma koska alkoholi ei ole minulle ongelma, ainoastaan muille puskajunkkarien jäsenistölle:-) Lupasin menomatkalla tarjota venekunnalle vielä juomingit paalupaikassa ( huippu rantakuppila Lappajärven luoteiskulmilla ), jos kisassa tulee ykkössija. Laskeskelin että alkukauden ja eilisen treenin perusteella on melko epätodennäköistä että kuppilaan olisi kisan jälkeen asiaa:-) Laskimme veneen rauhallisesta Nissinrannasta ja huristelimme kaikessa rauhassa kohti Kärnänsalmen kisakeskusta. Päästessämme rantaan Allu huomasi että puntit olivat jääneet kotiin, emme siis vedä kuhaa kisassa. Myös pikku haavi oli jäänyt kotiin, emme siis vedä pikkukaloja kisassa samoin muutama Oguman kela oli jäänyt kotiin, normi settiä meidän veneessä... Käytimme alkusiirtymän ( tunti ) siimojen tarkistamiseen ja tällä kertaa mitään ylimääräisiä harhautusliikkeitä tai viimehetken targakaaren maalausoperaatiota ei tarvinnut tehdä, koska aihetta moiseen ei Harjun äireen poijan tapaan ole tänä vuonna tarvinnut tehdä huonon kisamenestyksen takia. On se muuten ikävää ja aika kallistakin kun siirtymäajalla joutuu ajelemaan edes takaisin järveä ensin tunnin ja sitten aloittaa kisan kolmospaikasta ja sitten taas ajaa vartin ykköspaikkaan ja kuitenkaan kukaan ei edes seuraa sua:-) Omassa ammatissani tuota kutsutaan harhaluuloisuushäiriöksi:-)

Hyvin mahtuu:-)

Itse aloitimme kisan ykköspaikasta ja heti kun kello napsahti kaksitoista niin napsahti myös kelkan naru poikki keskeltä laskuvaiheessa. Olimme iloisia kun tämä tapahtuma tapahtui tässä vaiheessa kisaa kun vain ja ainoastaan yksi laukuri menetettiin. Totesimme yhteen ääneen että tälläiset epäonniset tapahtumat ovat merkinneet meille aina kireitä siimoja ja lähdimme pienen sitomisoperaation jälkeen uudestaan liikeelle toinen kelkka melkein veneessä kiinni mutta Tero sai näppäränä poikana mahdutettua langalle kaikki neljä laukuria. Olimme asettaneet tavoitteeksemme 2 kalan tuntivauhdin, mutta ensimmäisen tunnin aikana saimme toteutettua vain puolet tavoitteesta, mutta sitten alkoi askelmerkit löytyä kun hillitön lokkiparvi ilmestyi ajolinjoillemme ja viimevuodesta viisastuneena teimme erään viimevuonna unohtuneen peliliikkeen vekottimiimme ja langat alkoivat laukaa tavoitteiden mukaisesti. Vielä kun hauet olivat järjestään hyvän kokoisia alkoi igloo täyttymään tasaisesti. Hinasime jossain vaiheessa kisaa mittakuhaa pidemmän aikaa takilassa ja Teron näkömitan petettyä ainoa mitta kuha ( 47cm ) tempaistiin veneeseen ronttina. Kisan loppupuolella saimme pienessä ajassa kyytiin vielä tuplatärpistä noin 8kg kalaa kyytiin ja igloo alkoi olla niin täynnä ettei luukku enää mahtunut kunnolla kiinni, kerrankin löytyi oikeat pimpulat mihin kala iski kuin häkä. Kisan loputtua kun otimme kalat jäistä mittakalojen määräksi varmistui 1 kuha + 21 haukea. Tero ja Allu kantoivat selkä piukassa kalat puntarille ja kalojemme yhteispaino ylitti yli 60000 pistettä ja tällä Lappajärvi uistelun VOITTO KOTIIN. Haukien keskipaino lähenteli kolmea kiloa ja meidän kolme suurinta haukea olivat niin sanottuja kerroinkaloja ilman kertoimia ( +5kg ). Täytyy sanoa että penkin alle menneen alkukauden jälkeen voitto lämmitti mieltämme erityisesti ja varsinkin venekuntamme rookie Hannu the DOORIS insinööri sekosi täysin voitonjuhlissa Paalupaikassa:-) SM joukkuekavereista Sillanpäät vetivät myös hyvän sijoituksen, mutta kuhan ollessa naama kiinni Harjun äireen poijan kisa meni koko kisan kestäneeksi ajeluksi. Loikkaan Markulle erityiskiitos kisan voittotulokseen vaikuttamisesta, Haukiloikas uudessa värissä superkuore oli ihan omassa luokassaan. Olen erittäin harmistunut kun kuulimme Markulta että eräs Lappajärven kisoissa hyvin pärjännyt venekunta oli tilannut tätä Haukiloikkaan väriä lähes parikymmentä kappaletta varastoihinsa ja päätimme ottaa saman suuruisen satsin samaa väriä myös itsellemme ja se kannatti:-) Näihin kuviin ja tunnelmiin...